Tästä se alkaa!

Ajattelin, että olen saanut paljon, perheen, ammatin ja työpaikan, kaikenlaista mitä en osannut pyytääkään. Ihmisen kannattaa olla onnellinen siitä mitä saa eikä haikailla saavuttamattoman perään. Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja syödään soppa joka on osaksi tullut.

Mutta sitten elämää keinuteltiin, palasin takaisin tunteeseen, että olen ulkopuolinen. Oli pakko kääntyä takaisin, katsoa kunnolla kuka oikeastaan olinkaan. Piti palata ihan lapsuuteen saakka.

Kemia, ensirakkauteni.

Sen takia voi irtisanoa itsensä ja olla pohtimatta, miten perhe ruokitaan. Ihan sama, valkotakkisten maailma kutsuu minua.